Eräs merkittävä virstanpylväs häävalmisteluissa koitti, kun Kiia sai ilmoituksen hääpukunsa saapumisesta liikkeeseen, ja pian pukupussiin verhottu mekko pääsi vaatehuoneeseen odottamaan suurta päivää. Hääpuvun valinta on usein yksi morsiamen (ja miksei sulhasenkin) suurimmista päätöksistä hääpäivään liittyen. Tässä postauksessa Kiia kertoo, millainen prosessi häämekon etsiminen oli ja mistä Se Oikea mekko lopulta löytyi.
Tunteiden vuoristorata
"Ripustaessani mekon vaatehuoneeseen, oloni oli paitsi onnellinen, myös todella helpottunut. Niin ihanaa kuin hääpuvusta haaveileminen onkin aina ollut, oli sen etsiminen yllättävän työläs ja kuormittava prosessi. Nyt jälkikäteen sitä muistelee jo lämmöllä, mutta liikkeestä toiseen rientäessä ja mekosta toiseen kiemurrellessa olo oli hetkittäin epätoivoinen rohkaisevista makutuomareista ja kärsivällisistä myyjistä huolimatta.
Halusin olla hyvissä ajoin liikkeellä, joten aloitin mekon etsimisen Jyväskylästä jo pian kihlauksen jälkeen. Tuolloin en oikein itsekään tiennyt, mitä etsin, joten mekkoa ei löytynyt. Yllätyin siitä, etteivät alun perin sopiviksi ajattelemani mekot tai tyylit tuntuneetkaan päälle puettuna lainkaan omalta. Oli kuitenkin tärkeää, että pystyin myös sulkemaan erilaisia vaihtoehtoja pois, ja poistuin liikkeestä aiempaa viisaampana.
Uusi yritys
Toinen etsintäkierros sijoittui Ouluun, jossa olin varannut itselleni ja makutuomareiksi lupautuneille kaasoilleni sovitusajat kolmeen liikkeeseen. Vaikka toinen kaasoista joutuikin lopulta osallistumaan vain videon välityksellä, tunnelma oli hyvä ja innostunut. Kuitenkin, kun yksikään päälle puettu puku ei tuntunut tai näyttänyt hyvältä, mieleen alkoi hiipiä epäilys: entä jos en tulisikaan löytämään sellaista mekkoa, jossa tuntisin hääpäivänämme oloni kotoisaksi ja kauniiksi? Lähdin siis liikkeistä jälleen tyhjin käsin.
Toisen kierroksen jälkeen suunnittelin etsinnän laajentamista Helsinkiin, mutta päätin antaa Oululle vielä mahdollisuuden. Varasin ajan Morsiusateljee Katariinasta, jonka valikoimaa en tunnin sovituksen aikana ollut ehtinyt käydä täysin läpi. Sovittelin muutamia uusia ja myös aimmin sovittamiani mekkoja, jotka olivat kyllä toinen toistaan upeampia, mutta tunsin olevani niissä kuin hääpukujen katalogissa, en omissa häissäni. Sitten päätimme myyjän kanssa kokeilla hieman erilaista mallia, ihan huvin vuoksi vain.
Perhosia vatsassa
Usein kuulee kerrottavan, että kun Se Oikea mekko löytyy, morsian seurueineen puhkeaa kyyneliin. Minun kohdallani ei käynyt näin. Kun myyjän avustuksella sain puettua tuon mekon ylleni, minua ei alkanut itkettää, vaan naurattaa. Vatsassa pyrähti lentoon parvi perhosia, ja lämmin, kotoisa tunne valtasi kehon, kun näin itseni tanssimassa tässä mekossa Ilokiven tanssilattialla aamuun asti. Se Oikea oli viimein löytynyt.
Loppu hyvin, kaikki hyvin
Mekko siis kaikeksi onneksi löytyi, ja odottaa nyt häitämme ja pieniä ompelijan fiksauksia kotonamme. Jälkikäteen ajateltuna etsintöjä olisi helpottanut se, että olisin toisaalta osannut etukäteen tarkentaa mitä mekoltani haluan, ja toisaalta, etten olisi jäänyt liiaksi jumiin siihen, minkälainen Sen Oikean mekon kuuluisi muiden silmissä olla. Olisin voinut hyvin myös odottaa jonkin aikaa ennen ostoksille lähtöä, jotta kaikkien merkkien uudet mallistot olisivat olleet jo julkaistu. Luulen, ettei mikään olisi kuitenkaan lopulta muuttunut, ja pieni tuskailukin sallittakoon osaksi prosessia.
Kiitos vielä rakkaille makutuomareilleni ja mahtaville myyjille, jotka kaikki tekivät kaikki parhaansa auttaakseen minua löytämään mekon, joka on kaikin tavoin täydellinen."
- Kiia
Kommentit !
Lähetä kommentti